”The city must survive.”

 

Tämä 11 bit studion kehittämä videopeli on ehkä yksi voimakkaimmin tunteita herättänyt ja elämyksenä upeimpia pelejä, joita olen koskaan pelannut. Pelasin pelin pääkampanjan ensimmäistä kertaa vajaa vuosi pelin julkaisun (2018) jälkeen. Sittemmin olen pelannut pääkampanjan uudelleen ja lisäksi muut lisäkampanjat sekä dlc:t. Pelissä on myös endless mode, jota olen kokeillut, mutta sitä en ole pelannut vielä kovin pitkälle. 11 bit studio on myös tarjonnut peliin vuosien mittaan uutta sisältöä ja päivityksiä, ilmaiseksi (arvon EA voisi miettiä sitä).

Ensimmäinen pääpelin läpipeluu oli niin häkellyttävä ja ikimuistoinen kokemus, etten osannut edes kuvitella moista aloittaessani pelaamisen. 11 bit studion aiempi menestynyt peli, This War of Mine, oli myös tehnyt minuun suuren vaikutuksen, joten uskalsin toki toivoa Frostpunkin olevan mainio edeltäjänsä tapaan. Silti se yllätti minut positiivisesti. Mutta nyt itse pelistä lisää.

Jos Frostpunk-peliä pitäisi kuvailla lyhyesti, kuvailisin sitä seuraavasti; intensiivinen survival ja kaupunginrakentelu -peli, joka on täynnä vaikeita valintoja sekä kamppailua aikaa ja luonnonvoimia vastaan. Uusi jääkausi on iskenyt viktoriaanisen ajan maailmaan, ja tehtäväsi on suojella ja rakentaa selvinneiden ihmisten elämää haastavien olosuhteiden keskellä. Yhteisö on riippuvainen hiilellä toimivasta generaattorista, joka on ainoa turva uhkaaviin lukemiin kiristyvää pakkasta vastaan. Steampunk-henkinen teknologia ja kaupungin kehittäminen tarjoavat apua haasteeseen, mutta teknologian kehitys ei suju ilman resursseja, ja ihmisten perustarpeista on myös huolehdittava.

Peliä pelataan yläviistosta kuvakulmasta ja kaupunki rakentuu generaattorin ympärille

Launch-trailer
Pelin launch-traileri esittelee toivottoman tilanteen ja epätoivoiselta vaikuttavan haasteen, joihin sinun on kaupungin päättäjänä tartuttava

Pelin pääkampanjassa pelaajana täytät tavoitteita, joiden pyrkimyksenä on turvata mahdollisimman hyvät elinolosuhteet kurjassa tilanteessa eläville ihmisille. Pala palalta, teknologian kehittyessä, pystyt tarjoamaan helpotusta ihmisille. Mutta koska tahansa voi tulla takapakkia, ja lopulta tuijotat (kylmä) hiki otsalla, kuinka monta päivää onkaan seuraavaan pakkasen kiristymiseen. Jatkuvasti energiaa kuluttava generaattori tuntuu syövän hiiltä loputtomasti, mutta sen toiminta on selviämisen kannalta välttämätöntä. Sinun on myös päätettävä, mihin resursseihin lopulta kaupunkilaisesi ohjaat. Miten kerätä ruokaa, hiiltä, puuta ja muuta tarvittavaa? Miten nopeasti pystyt kehittämään teknologiaa, jotta resurssit riittävät paremmin? Miten huolehdit kaupunkilaisten työoloista, etteivät he sairastu? Entä miten säädät lakeja, ja miten ihmiset niihin reagoivat?

Paljastamatta liikaa pelistä, kerron, että pelin raastavat valinnat tehdään pitkälti juuri lakien säätämisen kautta. Antaen yhden esimerkin, voit säätä lain, jonka perusteella tehdasoloissa pahasti loukkaantuneen työläisen raaja amputoidaan, jotta hän jäisi henkiin, ja voisi myöhemmin ehkä kuntoutua. Toisena vaihtoehtona koitat tarjota hänelle loppuelämäksi saattohoitoa hoivakodissa, muttet voi auttaa häntä sen enempää. Molemmissa valinnoissa on hyvät ja huonot puolensa, ja jokainen valinta vaatii yleensä jonkin uhrauksen tai resursseja. Lisäksi ihmiset pitävät jostain päätöksistä, kun taas toiset vaikuttavat heihin kielteisesti. Pelin lakisysteemi vaikeiden valintojen tekemiseen on mielestäni todella kiinnostava ja harvemmin nähty mekaniikka, ja se toimi erinomaisesti tämän tyyppisessä pelissä.

Keskeinen pelin osa on myös toivon ja tyytymättömyyden mittarit, joihin pelin erinäiset valinnat vaikuttavat. Näihin vaikuttavat laki, mahdolliset onnistumiset lisähaasteissa, ihmisten pyyntöjen täyttäminen/täyttämättä jättäminen ja tapa johtaa kaupunkia. Voit valita kahdesta tyylistä hallita kaoottista ja epätoivon sävyttämää tilannetta kaupungissa, mutta molemmissa poluissa on puolensa ja puolensa.

Käyttöliittymän alareunassa näkyvät hope- ja discontent -mittarit

Erityismaininta on myös annettava pelin soundtrackille, joka on yksi parhaista pelisoundtrackeista, joita olen koskaan kuullut. Ottaen vielä huomioon, että kyseessä ei ole valtavan pelistudion peli, pelin äänimaailma ja musiikki ovat paikoin henkeäsalpaavia, ainakin näin klassista musiikkia välillä kuuntelevan ihmisen korviin. Pelin musiikki ja taustaäänet luovat voimakkaan immersion, ja ne elävät pelin mukana. Jo pelin päävalikon kappaletta tekee mieli jäädä kuuntelemaan. Tämä seuraava, linkissä oleva kappale, nostaa ihoni edelleen kananlihalle, varsinkin kun muistan pelin tilanteen sen soidessa. Musiikki tavoittaa mielestäni pelin tunnelman epätoivon täyttämästä taistelusta, mutta samalla siitä sisusta ja toivosta, että nyt tai ei koskaan, bring it on.

 

Huom. Älä lue kappaleen youtube-kommentteja, jos et halua spoilaantua!

♪   The City Must Survive   ♪

 

Pelin tunnelma on ainut laatuaan, ja sen raastava tunne jatkuvasta taistelusta on sanoinkuvaamaton. Luonnonvoimat ovat asia, joita vastaan on niin hankala taistella, mutta on vaan pakko. Tunnekirjo vaihtelee helpotuksesta ahdistukseen ja stressiin, ja mitä isompaa kokonaisuutta yrität hallita kaupungin kasvaessa, sitä vaativampi tilanteesta helposti kehittyy. Muistan pelanneeni pääkampanjan ensimmäisellä pelikerruulla lähes yhdeltä istumalta, koska peli vangitsi minut ruudun ääreen. En vaan voinut lopettaa, koska aina oli tulossa seuraava päivä, johon valmistelin kaupunkia. Aivan ensimmäisellä yrityksellä kaikki meni myös metsään, koska Frostpunk osoittautui haastavaksi, ja jouduin jonkin aikaa hakemaan oikeanlaista strategiaa pärjätäkseni edes jotenkin.

 

Seuraavassa osassa spoilereita tarinan kulkuun liittyen, joten älä lue jos et halua tietää tarkempia yksityiskohtia!

*************

 

 

Oman ensimmäisen pelikertani aikana paineen tunne kasvoi loppua kohden niin korkeaksi, että epätoivo oli aivan aito tunne, aivan kun olisin todella itse ollut vastuussa kaikkien näiden ihmiskohtaloiden tilanteesta. Pakkasen kiristyessä ja tilanteen aina vaan kauhistuttavammaksi muuttuessa, en voinut muuta kuin yrittää parhaani ja rukoilla, että se (ja generaattorin tarvitsema hiili) riittää. Ensimmäisen pelini loppupuoli oli katkeransuloinen kokemus. Kaupunkini selvisi, mutta millä uhrauksilla? Sadat nääntyivät, osa jäätyi kuoliaaksi. Silmiini kihosi kyyneleet, rintaa hieman puristi. Mikä työ ja taistelu, mutta silti en voinut suojella kaikkia. En tiedä, onko mikään peli ikinä vaikuttanut tunteisiini näin voimakkaasti. Toinen läpipeluukerta oli erilainen, koska tiesin mitä odottaa, ja osasin varautua paremmin. Koko kaupunkini selvisi, ja tunsin tällöin riemua ja iloa. Ei voi muuta sanoa, kun että vau. Ihan uskomaton kokemus. Uusikin läpipeluu oli myös ajankäytön arvoinen.

 

 

 

****************

Spoilerivaara ohi!

 

En voi kun suositella Frostpunkia kaikille survival-pelien ystäville, vaikka city builder -peli ei niin kiinnostaisikaan. Tämä peli on timanttinen elämys, jota voisi verrata kirjaan, joka on vaan pakko ahmia yhdeltä istumalta.

***

Antamani arvosana pelille

 

Perustelut

Tarvitseekohan tässä kohtaa vielä erikseen perustella? Frostpunk kuuluu (Dragon Age: Originsin tapaan) lempi pelieni top 5 -sarjaan, jollei jopa top 3. Se on gameplayltaan, grafiikoiltaan, tarinaltaan ja vaikka kuinka monelta muulta osin mielestäni täydellisyyttä hipova peli. Se on vaikea ja vaati kovaa keskittymistä, mutta samalla todella palkitseva. Soundtrackia kuuntelen edelleen aina silloin tällöin, koska se on pelimusiikin aatelia. En voi muuta kuin suositella tätä peliä, ja sen dlc:t ovat pelaamisen arvoisia myös, erityisesti The Last Autumn.

Jos kesähelle yllättää, Frostpunkin pelaaminen veisi sinut ainakin hetkeksi vaihtoehtoiseen maailmaan, jossa pakkanen paukkuu. Taidanpa itsekin jatkaa endless moden tutkimista tai pelata pääskenaarion jälleen uudelleen.