Helteen ja jonkin aikaa voimassa olleen metsäpalovaroituksen vuoksi inspiroiduin kirjoittamaan tällä kertaa arvostelun ja pohdintani Firewatch-pelistä. Firewatch on erinomainen lyhyt peli, joiden kaltaisia olen mielelläni pelannut silloin tällöin massiivisten rpg-pelien vastapainoksi. Firewatch on kestoltaan n. neljän-kuuden tunnin mittainen, eli puhutaan todella  lyhyestä pelistä. Silti peli on erittäin hyvä, ehkä jopa osittain lyhyen kestonsa takia. Se ei sisällä mitään tyhjänpäivästä filleriä ja se pitää todella hyvin otteessan koko läpipeluun ajan. Firewatchin luonut Campo Santo edustaa indie-pelikehittäjiä, eli budjetti ja resurssit eivät ole olleet valtavia. Usein se ehkä onkin indie-pelien vahvuus, koska niiden lineaarisuus, minimalistisempi tyylisuunta ja (useimmiten) tarinakeskeisyys ovat nimenomaan virkistäviä. Indie-pelit antavat pelaajille jotain erilaista, kuin isojen studioiden ja julkaisijoiden AAA-pelit. Näin on Firewatchinkin laita.

Firewatch-pelin maailma näyttäytyy useimmiten upeissa ilta- tai aamuruskon väreissä. Tämä kuva kylläkin edustaa enemmän concept/fan art -työtä, eikä pelin tyypillistä näkymää, ainakin mikäli en ole unohtanut kyseistä pelikohtausta.

Firewatch on tarinapainotteinen peli, jonka tarinassa draama, huumori ja mysteeri nivoutuvat mielenkiintoisesti yhteen. Pelihahmo on päätynyt kesän ajaksi metsän palovartijaksi, jonka tehtävä on pitää silmällä metsäpalon vaaraa isolla luonnonsuojelualueella. Pelin alku antaa ymmärtää, että hän on hakeutunut työhön saadakseen taukoa ns. "normaalista" arjestaan, ja rauhallinen yksinäinen kesä kuulostaa hyvältä tilaisuudelta hiljentyä ja pohtia syntyjä syviä. Äkkiä kuitenkin paljastuu, ettei hän oikeastaan olekaan aivan yksin. Hän käy keskustelua radiopuhelimella toisen henkilön kanssa, ja osa tarinasta tuleekin ilmi yhdessä käydyistä keskusteluista, joissa pelaaja pääsee valitsemaan vastausvaihtoehdoista haluamansa.

Vaikka työ metsän palovartijana voisi olla hyvin yksinäistä, pelin hahmo löytää yhteyden toiseen ihmiseen radiopuhelimellaan, ja keskustelut siirtyvät alun jälkeen muuhunkin, kuin pelkkiin työasioihin.

Pelissä on hyvin vahva ja immersiivinen tunnelma, ja pelimaailmassa on jotain ihanan seesteistä ja rauhoittavaa. Pelin kaunis värimaailma lumoaa ensihetkestä alkaen. Hahmo vaikuttaa löytäneen täydellisen tavan viettää kesäänsä, kaukana kodistaan ja tilanteestaan. Mutta myös outoja asioita tapahtuu, ja Firewatch muuttaa hiljalleen suuntaansa mysteeripeliksi. Tässä kohtaa mainitsen, koska tiedän, että jotkut pelaajat (tai ihmiset jotka innostuvat vaikka kokeilemaan pelejä ilman pitkää harrastuneisuutta), saattavat olla herkkiä kauhulle tai pelottaville peleille. Firewatch ei sisällä suoranaista kauhua, mutta siinä on hetkittäin jännittäviä elementtejä. Mielestäni niitä on kuitenkin juuri sopivasti, mutta tietysti tämä voi myös johtua siitä, että pidän paljon mysteereistä ja ns. "salapoliisityöstä" peleissä.

Firewatchin värikylläinen tyyli ja maailma ihastuttaa

Firewatch lukeutuu niihin peleihin, jotka tuntuvat interaktiiviselta elokuvalta. Koska tarina on läsnä vahvasti lähes jokaisessa hetkessä, pelissä on elokuvamaisuutta, mutta samalla kiehtova mahdollisuus vaikuttaa erityisesti radiopuhelimen kautta juttelevan ihmisen kanssa käytyihin keskusteluihin. Peli ei myöskään anna kauheasti aikaa miettiä vastausvaihtoehtoja, joten pelaaja joutuu valitsemaan vastauksen melko nopeasti ja intuitiolla sen kummempia miettien.

Kerrottuani lähinnä pelin alkuasetelman ja teeman, en aio kuvailla tässä artikkelissa enempää tarinaa, kuten edellisissä peliartikkeleissa (vaikka niissä osa kuvailuista olikin tietysti spoileri-varoitusvyöhykkeellä). Firewatch on peli, joka täytyy itse kokea. Se on mielenkiintoinen, kekseliäs ja kaunis. Ja se ei vaadi valtavaa sitoutumista, kuten jo aiemmin mainitsemani todella pitkät rpg-pelit tai muut vastaavat. Koen virkistäväksi pelata välillä tällaisia pelejä. Jokaisen pelin ei tarvitse olla järkyttävä maraton tai sellainen, että sen pelaaminen alkaa tuntua jo työläältä.

***

Antamani arvosana pelille

 

 

Perustelut

 

Firewatch on erinomainen välipala-peli, kun kaipaa lyhyttä, mutta sitäkin laadukkaampaa indie-peliä. Tarina ja tunnelma ovat pelin vahvuudet, ja se on myös kaunis, kuten monet indie-pelit ovat. Joku voi haukkua tämän tyyppistä peliä "walking simulator -peliksi", mutta minä lähinnä tuhahdan moisille heitoille, vaikka sitä ei edes sanottaisi haukkumismielessä. Kyllä, Firewatch on temmoltaan erittäin rauhallinen ja tarina ei etene hötkyillen, mutta itselleni tämä ei ole minkäänlainen ongelma. Arvostan ja pelaan Firewatchin kaltaisia pelejä aivan eri syistä, kuin vaikkapa laajaa open world -peliä, eli peliä joka sijoittuu avoimeen maailmaan. Kun kaipaan hyvää tarinaa ja mielenkiintoista raikasta tuulahdusta erilaisten pelien muodossa, tartun Firewatchin kaltaisiin peleihin, ja hyvin harvoin olen saanut pettyä.

Firewatch on ehdottomasti neljän tähden arvoinen. Se ei ole kaikin tavoin täydellinen peli, kuten harva peli voisikaan olla, mutta se on miellyttävä, jännittävä ja mieleenpainuva pelikokemus.