Pitkästä aikaa blogitekstin aika! Eihän edellisestä julkaisun tekemisestä olekaan kulunut kuin neljä kuukautta, oho. Tyypilliseen jokapaikanhöylän tyyliini olen löytänyt itseni harrastelemasta kevään ja kesän aikana niin monia juttuja, että blogi on jäänyt sivuun, mutta nyt on korkea aika palata taas tämänkin projektin äärelle. Tällä kertaa esittelyyn pääsee jälleen yksi suosikkipeleistäni; BioShock. Oikeastaan BioShock lukeutuu Dragon Age: Originsin ja Frostpunkin ohella lempipelieni kolmen kärkeen, eli tämä onkin viimeinen artikkeli koskien top 3 -suosikkejani.

BioShock on Irrational Gamesin kehittämä ja 2K Gamesin julkaisema vahvaa tarinaa sekä kauhu- ja roolipelielementtejä sisältävä first-player shooter (fps). Peli julkaistiin 2007 PC:lle, Xbox360:lle ja PS3:lle, myöhemmin myös Macille. Pelasin pelin alunperin Xbox360:lla, myöhemmin PC:llä. Suosittu peli sai myöhemmin kaksi jatko-osaa, BioShock 2 ja BioShock Infinite, jotka saavat ehkä hamaassa tulevaisuudessa omat artikkelinsa. Näistä kolmesta pelistä ensimmäinen on kuitenkin minulle se tärkein ja ikimuistoisin pelikokemuksen kannalta.

Seuraavaksi kerron pelin alkuasetelman tarinasta lyhyesti, pienillä spoilereilla. Teksti ei kuitenkaan kerro mitään sellaista, mikä ei paljastuisi pelaajalle jo aivan pelin alun tai ns. tutoriaalin aikana. Sisältövaroituksena voi myös tiedottaa, että tämä peli sisältää kauhua ja tekstissäkin sitä vähän käsitellään.

Peli alkaa dramaattisesti, kun pelin valmis päähahmo, Jack, päätyy lentokoneen pakkolaskeuduttua mereen. Lentokoneesta pelastautunut Jack näkee liekkimeren keskellä majakan, minne hahmo ui helpottuneena hyvästä onnestaan. Erikoisen majakan sisälle kavuttuaan hahmo saa kuitenkin todeta, ettei tämä ole mikä tahansa majakka - se avaa portit 1940-luvulla merenpohjaan rakennettuun utopistiseen kaupunkiin, Raptureen, jonka syövereihin Jackin on pakko mennä, jos hän haluaa löytää apua keskellä merta. Pian Jack onkin jo hississä matkalla kohti Rapturen erikoista, mutta omalla tavallaan todella kaunista kaupunkia. Samalla hän kuulee kaupungin perustajan, Andrew Ryanin näkemyksen siitä, miksi tällainen väestön eliitin oma, valtiosta irrallinen kaupunki voisi kukoistaa, menestyä ja tarjota asukkailleen erilaisen elämän, kuin minkään valtion lakien, ideologian ja moraalisten arvojen säätelemät kaupungit. Hissimatkan perusteella kaupunki todella vaikuttaa loisteliaalta  ja edistykselliseltä kaupungilta. Sen kaunis, Art Deco -tyylinen majakkakin häikäisee ja vedenalaiset rakennelmat osoittavat, että kapunki on todella rakennettu toimimaan itsenäisen yhteisön elämää varten.

Kaikki saa alkunsa, kun pelihahmo pelastautuu merihädän keskeltä majakalle, mutta jokin tässä kaikessa on omituista ja pahaenteistä

Kauniilta näyttänyt Rapture on kuitenkin ulkokuoreltaan lupaus jostain, mitä se ei todellisuudessa ole. Ei ainakaan enää. Hissin perille saavuttua Jack näkee uhkaavan, pimeän ja vettyneen Rapturen, joka on kaikkea muuta, kuin mitä toivoa saattaa. Alunperin erillisen yhteisön asuinpaikaksi, upeaksi ja kauniiksi utopiaksi rakennettu kaupunki on ränsistynyt ja jokin on mennyt pahasti vikaan. Vaaniskeleva tunnelma iskee kasvoille heti. Äänimaailma, valaistus ja ränsistynyt Rapture saavat jännittymään.

Hissiin jumittunut Jack todistaa omin silmin, kun mies joutuu seonneen oloisen ja omituisesti mutantoituneen naisen surmaamaksi. Tämä hirvittävä olento vaanii hissin ulkopuolella, mutta onneksi pelihahmo saa kuitenkin pian apua Rapturessa olevalta mieheltä nimeltään Atlas, joka neuvoo häntä radiopuhelimen kaltaisen laitteen kautta. Atlas vakuuttaa, että Jackilla ei ole hätää ja lupaa auttaa tämän pois vaarasta. Jack poistuu hissistä Atlasin kannustaessa, mutta olo on silti säikky ja pian hän varustautuu aseella, alkuun käyttäen jakoavainta.

Kun Jack on päässyt yli alkujärkytyksestä ja onnistuu aseistautumaan, alkaa selviytymiskamppailu, kun hän koittaa löytää tiensä ulos tästä vaarallisesta, pelottavasta ja kieroutuneesta paikasta Atlaksen avulla, mutta tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Vaikka tarjoilla on apua ja aseita, esimerkiksi ammuksia on vähän ja varsinkin alkuun pelihahmo on altavastaajan asemassa Rapturessa liikkuvia hirviömäisiä ihmisiä kohdatessaan. Matkan varrella Jack kohtaa myös muita mutaatioilta säästyneitä ihmisiä, joiden pyyntöjä tai uhkauksia hänen on kohdattava, yrittäessään päästä pois tästä vedenalaisesta dystopiasta.

Rapture on ollut kaunis kapunki, joka on kokenut kahdenkymmenen vuoden kuluessa hivittävän kohtalon - utopiasta on tullut dystopia. Jack yrittää löytää kaikki keinot kaupungissa selvitäkseen, mutta eteenpäin pääseminen on jatkuvaa kamppailua

Tämän enempää en halua edetä tarinan kuvauksessa, koska se paljastaisi liikaa juonesta ja tarina on hyvin iso osa BioShockin lumousta. Parista pelin olennaisesta asiasta kuitenkin kerron vielä lyhyesti;

Ensimmäinen niistä on ADAM, Rapturen tiedemiesten kehittämä ihmeaine, jota hahmon on saatava käsiinsä pärjätäkseen tässä vaarallisessa kaupungissa, koska pelkkä pyssyihin luottaminen ei riitä. ADAM:ia käyttävät kyvyt auttavat hahmoa mm. taistelemaan, manipuloimaan laitteita ja jopa viskomaan tavaroita ympäriinsä. Osa kyvyistä on myös passiivisia.

Toinen tärkeä seikka pelissä ovat juuri ADAM:ia keräävä hahmo, Little Sister, ja tätä suojeleva erittäin ikoninen videopelihahmo, Big Daddy, jonka saattaa nähdä jo pelin kansikuvissa. Pelaajan on onnistuttava löytämään Rapturessa ADAM:ia kerääviä pikkusiskoja, koska ADAM on pelaajalle välttämätöntä - ilman sitä ADAM-kyvyt jäävät harvoiksi tai heikoiksi, eikä niillä enää pärjää pelin edetessä. Big Daddyt ovat kuitenkin varsinaisia tankkeja, jotka suojelevat Little Sistereitä raivokkaasti ja niiden jyrättäväksi jääminen on varsinkin pelin alkupuolella kohtalokasta. Big Daddyjen voittaminen vaatii taktikointia, kylmiä hermoja, hervottomasti ammuksia ja ADAM-kykyjen ovelaa hyödyntämistä.

Big Daddy ja Little Sister

BioShock on toiminnan osalta monella tapaa kekseliäs ja taitavasti erilaisia elementtejä hyödyntävä fps-peli. Peli joustaa hyvin moniin suuntiin pelaajan pelityyleistä ja mieltymyksistä riippuen; aseita, erilaisia ammuksia ja ADAM-kykyjä on laaja valikoima ja niiden valinnat ja käyttö vaikuttavat hyvin paljon siihen, millaisilla tavoilla esim. tappeluita käydään. Pelaaja voi esimerkiksi valita melko suoraviivaisesti taisteluun soveltuvia kykyjä, kuten tulen ja sähkön iskuja. Toisaalta pelaaja voi hyödyntää välttelevämpää ja ovelampaa taktikointia, esimerkiksi hämätä taistelubotteja aktivoivia valvontakameroita, luoda itsestään kaksoisolennon tai vaikka hypnotisoida avukseen vihollisia. Taitoja saa myös kehitettyä, jolloin niiden tyyli ja hyödyntämisperiaatteet vaihtelevat. BioShock hyödyntää myös nerokkaasti ympäristön, ADAM-kykyjen ja aseiden käytön yhdistelyn mahdollisuuksia. Jäädytit vihollisen? Iske sitä jakoavaimella ja murskaa koko hirvitys. Vedessä kahlaavia vihollisia? Heitä sinne sähköä. Vihollinen heittelee sinua kohti räjähteitä? Visko ne takaisin omistajalleen telekinesis-kyvyllä. Tappelut ovat BioShockissa parhaimmillaan todella viihdyttäviä, tyydyttäviä ja jopa hauskoja. Vaikeustasoa nostamalla myös brutaalin armottomia, varsinkin Big Daddyn rymistellessä paikalle.

Lisänä toiminnan osuudesta on mainittava myös niin sanotut minibossit, joita on pelissä muutama ja niihin liittyvät kohtaukset ovat jääneet hyvin elävästi mieleeni. Jonkun hahmon kanssa koko kohtaus on saattanut olla erikoinen ja eeppinen, jonkun kanssa taas mukana on saattanut olla esim. käänne, joka on pakottanut pelaamaan peliä yhtäkkiä hyvin eri tyylillä, kuin mihin oli jo ehtinyt tottua. Kirjoittajilla on todella ollut luovuutta, kun he ovat keksineet erilaisia hahmoja ja näiden kohtaamisia.

Erittäin hyvin toteutettu toiminta on kuitenkin vain yksi osa tämän pelin vahvuuksia. Toiseksi vahvuudeksi voisin sanoa ehdottomasti pelin maailman ja sen tunnelman, jotka ovat ainutlaatuisia ja saivat aikaan vahvaa eläytymistä ja immersion. Kauhuelementit saavat hieman hermoksi, mutta niitä on juuri sopivissa määrin, paljon myös psykologisen kauhun muodossa. Pelin kieroutunut maailma on kiehtova, vaikka se on ahdistava. Sen verran graafista ja tukalaa kauhu on kuitenkin hetkittäin, että minuakin välillä kylmäsi. Tämä peli ei siis sovi kuin niille, jotka kestävät vähintään keskitason kauhua. Kauhuelementit eivät ole pieniä, vaan merkittäviä ja oikeastaan hyvin rajujakin.

Rapturen visuaalisuus ja audiomaailma ovat upeita. Kaupunki on tunnelmaltaan ja tyyliltään kaunis kokonaisuus, joka yhdistää kauniista arkkitehtuurista ränsistyneeseen suuntaan menneitä tiloja, 1940-luvun muotia ja pelin varsinaisen soundtrackin lisäksi 1930-1960 -luvun musiikkia. Jopa pelin hahmojen kanssa käydyissä radiopuheluissa on autenttisen kuuloinen vanhan ääninauhan laatu. Aikakauden kuvaukseen, Rapturen omaan kulttuuriin ja koko helahoitoon on panostettu niin upeasti ja yksityiskohtaisesti, että en olisi koskaan osannut odottaa sellaista peliltä, jonka genreä ovat toiminta, kauhu ja scifi.

Visuaalisuus on yksi pelin vahvoja valttikortteja

Entä sitten pelin tarina? BioShock on kuitenkin myös tarinallinen peli, vaikka joku voi pelata sen puhtaasti toiminnasta nauttien. Pelin tarina kulkee toiminnan rinnalla hyvin hienovaraisesti, eikä sitä pamauteta kovin ilmiselvästi pelaajan eteen. Alkuasetelman perusteella voi päätellä, että Rapture on ajautunut tuhoon ja ongelmiin, mutta tarkemmat yksityiskohdat avartuvat pelaajalle pelin edetessä ja erilaisia hahmoja kohdatessa. Myös vanhat äänitallenteet valottavat sitä, mistä paikan syöksy nykyiseen tilaansa alkoi. Tarina on erinomaisesti kirjoitettu ja se nivoo yhteen niin paikan hahmot kuin näiden taustat, ADAM-aineen, ihmisten kokemat mutaatiot ja koko paikan historian. Toisin sanoen, peli on kokonaisuutena eheä ja johdonmukainen, niin tarinaltaan kuin muiltakin ominaisuuksiltaan.

Sitten kuiten kritiikkiä, koska siihenkin on aina aihetta pelissä kuin pelissä. Edellisestä kappaleesta aasinsiltana, BioShock on saanut kritiikkiä tarinan loppupuolesta ja tästä voin sanoa olevani samaa mieltä. Siitä en toki voi sanoa oikein mitään paljastamatta liikaa, mutta ainakin se olisi voinut olla jotain enemmän ja potentiaalisia olisi ollut johonkin parempaan. Pelissä on myös lopulta hyvin niukasti valintoja, mikä on harmi. Tarinan lopun näkökulmasta pelillä ei ole kauheasti edes uudelleenpeluuarvoa, mutta olenkin pelannut BioShockin monia kertoja puhtaasti sen takia, että pidän valtavasti sen gameplaysta.

Toisena voisi mainita niitä asioita, jotka tökkivät hieman gameplayn osalta. Aika pienimuotoisia seikkoja, mutta varsinkin useaan kertaan pelin pelanneena turhauttavia. Koska ne on helpompi listata, tässä niitä koostettuina:

• Pelin kartta on kömpelö ja vaikealukuinen, ja kun välillä alueilla tai niiden välillä pitää kulkea edestakaisin, kartta on siihen nähden kehno
• Käyttöliittymä ylipäätään kankea, siitä tunnistaa jo ikääntyneen pelin epäkäytännöllisiä piirteitä
• Joskus questit ovat epäselviä tai saattaa olla hankalaa saada niitä tehdyksi. Esimerkkinä quest, jossa paikannettava hahmo lähti aivan muualle sieltä, minne kartta kehotti menemään
• Pelin pelattavuus ei ole kovin mieluisaa näppiksellä ja hiirellä, vaan ohjain takaa paremman kokemuksen (toisaalta, itse suosinkin ohjainta tällaisissa peleissä)
• Hakkerointi käy pidemmän päälle todella puisevaksi; siihen kuitenkin kannustetaan, sitä riittää ja ainainen minipeli alkaa käydä äkkiä tylsäksi
• Kerättävää (loot) on ehkä liikaakin. Se rikkoo immersiota, kun hahmo tonkii roskiksia ja käsilaukkuja, mutta toisaalta esim. ammuksia on syytä etsiä koko ajan
• Bonus: tämä on lähinnä huvittavaa, mutta minua on turhauttanut täyden lompakon konsepti. Missä maailmankaikkeudessa rahaa voi olla "liikaa"? Ehkä se on vaan tapa hallita pelin vaikeutta, eli rahat on todella tuhlattava kun niitä kertyy, mutta paikoin ärsyttävää juosta etsimässä kauppa-automaatteja täyden rahapussin takia

Tässä välissä on myös sanottava, että BioShock Remastered oli epävakaa Steamissa. Pelin ongelmat muistaakseni korjaantuivat, kun pelasin sitä ohjaimella ja säädin jotain asetuksia, mutta näppäimistön ja hiiren kanssa peli kaatuili ärsyttävästi. Tällaiset tekniset ongelmat ovat turhauttavia ja vielä ikävämpää on se, että ilmeisesti asiaa ei ole korjattu.

Ongelmallisuuksistaankin huolimatta, BioShockin pelaaminen oli aikanaan kokemus, johon sisältyi lukuisia wow-efektejä. Sen ensimmäinen läpipeluu oli kutkuttava ja todella koukuttava. Uudemmilla pelikerroilla olen nauttinut edelleen valtavasti siitä nimenomaan fps-pelinä, mutta se on tarinan ja tunnelmansa ansiosta kiehtova elämyksenä enemmänkin kuin kerran. BioShock onnistuu olemaan samanaikaisesti synkkä, kiehtova ja omituisesti hetkittäin myös hauska. Pelaajana arvostan paljon hyviä tarinoita, mutta tämä peli onnistui tuomaan sen rinnalle myös todella mukavan gameplayn.

***

Antamani arvosana pelille

 

 

Perustelut

BioShock on syystäkin klassikkopeli, joka yhdisti tyylikkäästi kiehtovaa maailmaa, miellyttävää taistelutoimintaa, hyvin kirjoitettua tarinaa sekä mielenkiintoisia hahmoja ja niiden dynamiikoita (esim. Little Sister & Big Daddy -asetelma). Tarinassa nähdään npc-hahmojen osalta myös jonkin verran moraalin harmaansävyjä, vaikka oman hahmon toiminnan kannalta valinnat ovat turhankin mustavalkoisia.

Itselleni BioShock on niitä pelejä, joiden pelaaminen on ollut valtava nautinto ja siihen liittyi malttamattomuutta päästä jatkamaan pelaamista. BioShock on ennen kaikkea viihdyttävä videopeli. Peli piti monien hyvien ominaisuuksien lisäksi otteessaan kauhulla, joka sai aikaan juuri sopivaa hermostuneisuutta ja käsien hikoamista. Hetkittäin pelissä oli jopa vaikeaa edetä, koska tunnelma oli niin pelottava, mutta kun rohkeni ja voitti omia pelkojaan, oli sekin palkitsevaa. Ja tämä taas kannusti jatkamaan eteenpäin, koska tuntui niin hyvältä ylittää itsensä.

Miinusta pelille on kuitenkin annettava oman hahmon tarinallisesta roolista, mikä näkyy myös aiemmin kritisoimmassani lopussa. Pieniä miinuksia saavat myös gameplayn kankeudet ja tekniset ongelmat. Nämä edellä mainitut olen kuitenkin antanut aina pelille anteeksi, kun olen palannut pelaamaan sitä uudelleen.

Tämäkään peli ei siis ole täydellinen, mutta olen aina uskaltanut suositella sitä niille ystävilleni, jotka eivät olleet sitä vielä pelanneet. BioShock vaatii kauhunsa ja paikoitellen vaikeutensa takia kylmiä hermoja, mutta se on ainutlaatuinen pelikokemus ja kokonaisuudessaan jotenkin palkitseva. Ehdottomasti fps-pelien timantti, joka on elävä esimerkki siitä, miten rikkaita, näyttäviä ja luovuutta pursuavia teoksia jotkut videopelit voivat olla.

***
Kuvat omia screenshotteja, lukuun ottamatta Big Daddy ja Little Sister -kuvaa, jonka lähde:

https://wallpaperset.com/w/full/9/b/2/19944.jpg